Eilen oli kunnollinen koko perheen ulkoilupäivä. Lapset nyt touhusivat lähinnä mummolan pihassa Pinja hiihtämiseen tutustuen ja Senja potkukelkkaillen. Kun saatiin muksut sisälle, läksi Ilkka Roosan kanssa hiihtolenkille (Roosa siis vapaana) ja tekivät 11km lenkin, Roosa nyt varmaan ainakin 1,5x tuon matkan. Itse sitten virittelin Röllille Roosan vanhat valjaat, vaikka ne vähän isot olivatkin ja sitaisin tappijalan potkukelkkaan juoksunarun kanssa. Käytiin ensin vajaan kilometrin pituinen testireissu ja kun totesin, että homma toimii kohtalaisen siivosti, käytiin hakemassa ponikin matkalle mukaan.
Vähän touhu oli välillä töksähtelevää, kun Röllin piti alkumatkasta merkkailla ja Mäkikyläntien pätkä on todella liukas hokittomalle ponille, mutta kun päästiin hiittiradan alkuun ja pohja muuttui pitävämmäksi, potkiskelin hieman vauhtia ja homma rupesi sujumaankin. Tosin kun poni tuli naru pitkällä perässä ja välillä rinnallakin, meni sillä naru pari kertaa etujalkojen väliin, jolloin poni yleensä pysähtyy - ekalla tällaisella kerralla minä ihan ajatuksissani vain poistuin potkukelkan kyydistä ja otin narun Nanin jalkojen välistä - jonka jälkeen sainkin kiirehtiä astumaan potkukelkan jalaksen päälle, ettei Rölli karannut kelkan kanssa :D Toisella kertaa sentään tajusin pitää vähän kelkasta kiinnikin narua korjatessani. Mentiin välillä ihan hyvääkin vauhtia, lähinnä loiviin alamäkiin, jolloin nopeus nousi yli 20km/h ja poni sai laukatakin, mutta pääasiassa mentiin aika kivaa kevyttä hölkkää ponille ja Röllilläkin monessa kohtaa askellajina oli ravi etenkin raskaammissa kohdissa, joissa sitten meikäläinenkin joutui potkiskelemaan vauhtia, että saatiin vauhti pysymään. Alla myös videonpätkä siitä, kun tultiin toisen kerran hiittiksen kääntösilmukkaan, harmikseni en saanut ponin laukkaa videolle (kun koitin pysyä kelkan kyydissä, pitää ponin narusta ja kuvata kännykällä yhtäaikaa), tai näkeehän alkupätkässä sen päänliikkeestä, että mikä askellaji on kyseessä..
On aivan mahtavaa, että pystyn luottamaan poniin ja sen käyttäytymiseen niin paljon, ettei tarvitse hermostua vaikka se välillä etenkin laukatessaan ja reippaamman ravispurtin ottaessaan menikin minusta ohitse ja persus oli satunnaisesti melkein nenäni edessä - kun pienellä narun liikkeellä se väisti sivummalle (lähinnä ettei sekoaisi potkukelkkaan jaloistaan..) ja toisella pienellä liikkeellä himmasi taas vauhtia sen verran, että tuli vierellä tai perässä. Ei tullut kertaakaan mieleen, että poni edes yrittäisi vapautua tai potkaista tai mitään, vaikka laukatessa se tykkäsikin hieman myös "leikkiä". Kotiinpäin mennessä piti hiittiksen lopun pitkä loiva alamäki himmata todenteolla vauhtia, ettei oltais menty ihan päättömästi - Rölliä ajoi takaisinpäin anoppilan juoksuinen narttu (kait) ja ponista nyt vaan on aina kiva mennä kotiopäin reippahasti. Mäkikyläntiellä onneksi poni automaattisesti himmasi sitten jo kävelyksi ja sain pidellä kelkasta vastaan, että Röllikin menisi hieman rauhallisemmin. Kun päästiin pahimmista liukkaista ohitse, oli kyllä mahtava fiilis. Vaikka sainkin Röllin menoa pidellä, tuntui molemmat eläimet nauttivan olostaan. Poni käveli pitkää, rentoa tyytyväistä käyntiä kaulaa alas venyttäen ja oli todella tyytyväisen oloinen. Oikein sydämeen meinasi sattua, kun oli niin ihanaa :D Keli oli mitä parhain, elukat nautti ja itsekin nautin tietenkin. Ehdottomasti tätä koitetaan toistekin. Tehtiin me jopa n. 6km lenkki kolmeen pekkaan ja siihen päälle se vajaa kilometri vain Röllin kanssa.
Mietin kyllä myös, että jos uskaltais ottaa Roosankin mukaan reissulle, ei tarveisi ehkä itse tehdä oikeastaan mitään etenemisen suhteen. Koirilla vaan on silloin ihan törkeä vauhti yleensä päällä kokoajan ja ovat todellapaljon hankalammin hallittavissa. Itse jos on jalkaisin, on meno vielä jotakuinkin järkevää, kun pystyy paremmin kontrolloimaan koirien menoa, mutta suksien kanssahan homma oli jo todella hullua.. eikä varmasti paljon vähempää hullua olisi tuon potkukelkankaan kanssa - ellei jopa hullumpaa. Tosin potkukelkan jalaksilta pääsee aina alas jarruttamaan menoa.. noh. Voi olla, että kokeilen joskus jopa molempien koirien kanssa tätä, ja jos tekee taas ensin pienen harjoituslenkin, niin sittenhän voi aina ottaa "kunnon" lenkille poninkin messiin. Ihanaa vapaa-ajasta otetun hyödyn maksimointia :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti