Varusteratsastusta

Kauhian tyytyväisennäköinen poni..

Noni, käytiin tänään ponin kaa oikee varustelenkillä, kun sillä oli suitsien lisäksi naruriimu päässään.. eka ku kävin tarhasta hakemassa, käytiin pellolla testaas, et voiks siel mennä, mutta se ei ollu kovin hyvä alusta ponille kulkea, kun lumi petti alta, niin lähdettiin sitten varustautumisen jälkeen teitä pitkin ratsaille. Otin alusta asti sen kanssa paljon pysähtymisiä ja liikkeellelähtöjä ja taas kerran myös väistöjä jotakuinkin pitkin ohjin. Poni oli ihan ok kiva, vähän kiireinen, mutta ei pahasti. Pitävämmälle alustalle päästessä se sitten otti ensimmäisenä jonkun kiukun, kun "metsikön" takana ihminen touhusi pihallaan ja oli ihan kamalaa. Sain onneksi pidettyä itseni aika rentona ja lopulta ilman ihan kauhiata tappelua jatkettiin matkaa. Nyt alkoi ponilla pinna kiristyä ja se yritti kokoajan päästä raville, mutta sitkeästi tein sen kanssa pysähtymisiä ja vasta kun se kuunteli kunnolla, annoin merkin lähteä raville - ja siinä tehtiin taas aikapaljon töitä, että saatiin järkevä vauhti menoon.

Käveltiin metsän poikki hiittiradalle ja siellä tulin joksikin aikaa selästä alas, että saatiin selvitettyä, kuin liukasta on, ja kun totesin, että "urissa" on ihan ok pito, tein ensin vähän peruutuksia ja väistöjä maastakäsin ja sitten hyppäsin taas takaisin selkään ja otettiin hieman ravia ja jopa pieni _rauhallinen_ laukkapätkä kotoa poispäin. Takaisinpäin ravatessa saikin tehdä taas kokoajan pidätteitä ja kun vauhti vihdoin edes hetken pysyi järkevänä, oltiin jo ihan loppusuorilla hiittistä ja pyysin ponin pysähtymään hypätäkseni alas. Taas vähän lisää peruutuksia ja väistöjä, kun meinasi samointein lähtä kiiruhtamaan kotiopäin. Peruuttaa muuten jo aika ihanasti omasta peruutusliikkeestäni! Välillä tarvittiin kyllä narun apua, kun paine kotiopäin oli vissiin niin kova. Käveli onneksi kyllä aika vaivattomasti loppumatkan. Ehkä se tästä taas!