keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Shoppailuvimmaa ja huonoa omaatuntoa

Mulla olis tällä hetkellä taas hirmu into ostaa kaikkea mahdollista, mutta (onneksi?) ei ole varaa toteuttaa kaikkea. Rahanpuutteen lisäksi ongelmana on, että varsinkaan itselle etsimiäni
varusteita ei tunnu löytyvän kivannäköisinä. Ponille nyt sentäs tuli vähän shopattua ja täällä odotellaan kuumeisesti Orbitlessien kotiutumista.. Onhan siitä sentäs jo pari päivää, kun ne tilasin :D Uudet, sopivat bootsit pitäis myös oikeasti jo saada, kohta alkaa liukkaat kelit. Noista isoista vain pitäis eka päästä eroon, että ois varaa.

Sitten näihin tuskitteluihin. Asia yksi, ponin kaviot on pitkät. Missä välissä ne on kasvanu! Ne on siis ihan törkeet. Kaikenlisäksi ne kerää. Tolkuttomat tilsat, kun on kunnon holvit, mihin tilsaa kerätä.. Onneksi appiukko lupasi lyhennellä ponin kanootteja lähipäivinä.

Asia kaksi onkin sitten ponin liikutukseen liittyvä ja oikeastaan samalla myös asia kolme :D Harmittaa että sairasteluiden ja muiden kiireiden takia poni on nyt liikkunut taas tosi harvakseltaan. Pari-kolme viimeviikkoa on mennyt taas jotakuinkin yhdellä liikutuskerralla viikkoon. Toivottavasti tämän asian suhteen saan tehtyä parannuksen. Vaikkakin nyt sitten paukahdin itse kipeäksi, kun jo ajattelin, että tällä viikolla sais nostettua liikutuskerrat takaisin 3-4x viikkoon. Saa nähdä.

Sitten liikutuksiin liittyen vielä. Poni on ruvennut hikoamaan kevyelläkin lenkillä ja nyt mietin, johtuuko se kunnon alenemisesta (menohaluja silti ois paljon reippaampiinkin lenkkeihin), ilmojen lämpenemisestä yhdistettynä ponimaiseen talvikarvaan vai stressistä! Periaatteessahan oletetuin syy ois lämpötila ja mahdollinen lievä kunnonaleneminen viimeaikaisen liikkumisen vähyyden takia. Mutta mitä jos se johtuukin stressistä? Poni tuppaa herkästi (toim. huom! vain ratsain) alkumatkasta pysähteleen ja pyrkii kääntyyn takaisin tai kenkkuilemaan. Sitten kun on päästy liikkeelle, niin poni painaltaisikin vain tukka putkella menemään. Tämän lisäksi erityisesti yksi tietty tienpätkä aiheuttaa alkupätkästänsä ponissa vastustelua. Sitä sitten miettii, että stressaako poni, vai eikö se luota minuun selästäkäsin? Mitä mun tarveis työstää maastakäsin, jos tämä johtuukin vain jonkunsortin luottamuspulasta? Miksi homma toimii kuitenkin kärryiltä (vaikkakaan tuota tiettyä tienpätkää ei oo kärryillä menty pohjasta johtuen, mutta esim. alkumatkan hankaluuksia ei ole)?

Pitäis kyl koittaa taas tehdä jotain suunnitelmia niin maastakäsittelyn kuin muidenkin juttujen suhteen. Mä vain olen maailman surkein suunnittelemaan asioita ja varsinkaan toteuttamaan niitä. Etenkin kun käytössä ei ole kenttää eikä pyöröaitauksua eikä usein edes tyhjää tarhaa, jolloin pitää mennä aina sen mukaan mitä on tarjolla. Eli useimmiten maastoon, kävellen, selästä tai kärryiltä. Tähän lisäksi jotain pientä maastakäsin ennen talliinmenoa.

Mlah. En tie. Tai sit vaan stressaan että poni stressais ja poni stressaa, ku mä stressaan etn se stressais :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti