Halu olla parempi ihminen

Viimeaikoina minussa on herännyt halu yrittää enemmän - olla vähemmän äkkipikainen eläimilleni. Kaiken lisäksi luulen, että tämä nykyinen äkkipikaisuus on raskauksieni tulosta, jotenkin tuntuu että on hormoonit jääneet jylläämään tai jotain, en tiedä. En kuitenkaan tahdo ainakaan tunnustaa, että olisin aina ollut näin lyhytpinnainen! Kuitenkin, etenkin poneilussa mulla on käynnissä jonkunsorttinen murroskausi, ehkä se käy ilmi jo siitä, että pääasiassa mennään riimulla ja kuolaimettomilla bb-mallisilla suitsilla, käytetään rungotonta satulaa ja kengät loistavat yhä poissaolollaan ponin kavioissa. Edetään hissukseen ratsutuksessa, ei yritetäkään mitään kummallisempaa, jos tuntuu vähänkään siltä, että jompaakumpaa ei nyt kiinnosta, tai jos oma mieli ei ole riittävän tyyni jo aloitellessa.

Vahvana minussa elää kuitenkin tämä perinteinen suomalainen hevosenkäsittelytapa ja edetään pienin askelin. Ahaa-elämyksiä tulee silloin tällöin, miten voisin tehdä asiat ponin kannalta miellyttävämmin - kuitenkin mielellään niin, että asiat saadaan hoidetuksi. Tästä erinomaisena esimerkkinä pesupaikalla käyminen ja siellä jalkojen/hännänalueen pesu, jota on joutunut viimeaikoina taas tekemään paljonkin - ja tarvetta olisi tehdä vielä enemmänkin. Ennen vanhaan poni olisi pistetty naruista molemminpuolin kiinni ja mahdollisista väistämisyrityksistä huolimatta se olisi pesty. Nyt ollaan pari kertaa menty toisella tapaa ja olen taluttanut ponin pesupaikalle, nenä takaseinälle päin, pudottanut narun lattialle, mahdollisesti pitänyt ihan päästä varuuksi kiinni. Käskenyt seisomaan siinä ja rauhassa hoitanut pesut, eikä poni ole ollut moksiskaan! Sitä on selkeästi ahdistanut pesupaikalla kaksinpuolin kiinnioleminen, kun ei pysty kunnolla seuraamaan tapahtumia ja kaikenlisäksi edessäpäin on se ah-niin-houkutteleva vapaus, turva siltä pahalta vedeltä. Kun se nyt pystyy seurailemaan mitä teen ja samalla tutkiskelemaan pesupaikan hajuja, ei kiirettä ole mihinkään.

Sitä kuulee niin paljon, että pitäisi käyttää vähän raippaa tai muuta "väkivaltaa", että poni rupeaisi käyttäytymään. Tällä hetkellä mietin, että miksi pelotella Nania, sillä on kuitenkin sydän täynnä kultaa, vaikka välillä ponimainen (ja tammamainen) oma tahto yrittääkin esille. Sitten vaan selvitellään rauhaksiin, että mikäs nyt mättää, miksi asiat eivät suju - välillä jään epätietoiseksi, mikä oli, välillä tulee ahaa-elämys taas tässäkin. Välillä se ahaa-elämys tulee jälkeenpäin, mutta olet ollut ihan siinä partaalla, että olisit keksinyt sen jo ongelman ilmetessä. Kuten se, että Nanille oli älyttömän epämieleistä lähteä lenkille kesällä siihen aikaan, kun se ei meinannut pysyä missään aidoissa ja joutui sitten olemaan pienen poniparan elämään suhteutettuna pitkän pätkän yksinään tarhassa. Kun ei ole tarhassa kaveria, jonka kanssa rapsutella ja hengailla, ja sitten vielä lähdetään repimään pois edes näköyhteydestä muihin hevosiin, niin se taisin raastaa pienen laumaeläimen mieltä. Me ollaan pärjätty vallan mainiosti ilman raippaa, enkä osaa ajatella, että poni enää ainakaan minun kanssani edes pahemmin koettaisi mitään "ponimaisuuksia". En sitten tiedä, miten se on muiden kanssa. Olen ruvennut jo hieman Pinjaakin kouluttamaan poninkäsittelyssä, vaikka se ehkä vielä turhan aikaista onkin - mutta kasvaapahan ainakin siihen, että väkivalta ei ole ratkaisu.

Minulla on toki vielä paljon jonkunsortin epävarmuutta esimerkiksi kuolaimettomuutta kohtaan - ajamaan lähtiessä olen muutaman kerran jo harkinnut kuolaimettomien laittamista, mutta en ole sitten kuitenkaan sitä tehnyt. Jännittää, että koska poni saattaa välillä säpsähtäessään tai jostain kiukustuessaan ottaa pienet pukit, että kuolaimettomalla en saisi muka pidettyä sitä päätä ylhäällä.. ensi kerralla yritän taas saada luottoa itseeni ja poniini, tiedostan kuitenkin aika pitkälle ne riskikohdat pukittelua ajatellen ja toisaalta poni on nykyään lopettanut pukit myös nopiaan, on oppinut ehkä sen, ettei niistä enää saavutakaan vapautta ;D Mutta tahtoo silti kertoa mielipiteensä tiettyihin asioihin, välillä jos hoputan huonossa paikassa, satunnaisesti tietyissä tutuissa paikoissa, joissa aiemmin pukittelusta on seurannut jotain hyötyä, tai vaikka siihen, että koiranperhanalla on vapaus juosta ohi, edestä, takaa, metsään, tielle jne. ja ponilla ei. Selästäkäsin tätä pukittelua sitten taas ei ole ilmennyt..

Haluaisin oppia niin paljon siitä, miten olla luonnollisesti hevosten kanssa. Miten päästä siihen tilaan, ettei varusteita tarvita laisinkaan. Testasin tavallaan hieman asiaa viimeisimmän ajolenkin jälkeen, kun en laittanutkaan ponille narua kiinni, kun sen ohjasin valjastuskatokselta tallin puolelle harjaukseen ja kavioiden tarkistukseen. Heinäkärryjen vieressä ei-yllättävää-kyllä poni hetken viipyi, mutta jatkoi kyllä sitten perääni matkaa - olisi kyllä kävellyt suoraan karsinaansa, ellen olisi aika vahvasti paineistanut tekemään käännöksen ja asettumaan käytävälle itselleni sopivampaan asentoon. Tässä vaiheessa laitoin narunkin takaisin ja harjoiteltiin taas seisomista pieni hetki, kunnes totesin, että ponin mielessä on vain karsinasta löytyvät ruuat, sitaisin näennäisesti narun kiinni.

Paikallaseisomisharjoitusta n. viikon takaa

Tämä mun "leikkiminen" on edesauttanut sitä, että appiukko pyörittelee silmiään mun touhuilleni, mies ymmärtää vähän paremmin - tosin on hänkin välillä sitä mieltä, että pitäisikös välillä vähän suuttua ja tehdä jotain. En kyllä voi sanoa muistavani, oliko tämä sitä aikaa, kun poni ei vielä toiminut kärryjen kanssa erityisen moitteettomasti.. mielestäni ollaan edetty, niin minä kuin ponikin, tällä yhteisymmärryksen tiellä. Vielä on paljon opittavaa minulla, en tiedä, onko minusta niinkään (ainakaan ihan heti, tämä perinteinen hevosenkäsittely kun on niin tiukassa, vaikka se ärsyttääkin) miksikään "hevoskuiskaajaksi", mutta tahdon päästä eteenpäin omalla tielläni. Tehdä asioita hevoslähtöisemmin, treenata uutta vain silloin, kun molemmilla on siihen ideaali mielentila, muistaa olla vaatimatta liikaa. Näyttää ensin selkeästi, mitä tällä asialla haetaan takaa, ja pikkuhiljaa saada poni tekemään asiat pienemmästä ja pienemmästä merkistä. Tärkein asia, minkä olen oppinut, on se, että ei voi hevoselta vaatia mitään, ellei ole ensin pala palalta harjoiteltu, mitä se jotain on. Vielä kun tämän muistaisi aina itsekin! Joskus ihan "itsestäänselvyyksissä" tulee niitä asioita, joissa tajuaa, ettei koskaan ole oikeastaan opettanut, että mitä tämä asia tarkoittaa. Ihan järjetöntä. Jos ei ole alusta asti näyttänyt ja vaatinut tietynlaista käyttäytymistä tietyssä tilanteessa, niin miten voisin yhtäkkiä jollain kerralla vaatia sitä? Ja ehkä taas seuraavalla kerralla antaa olla. Kuten naruissa seisoessa - alusta asti en ole vaatinut täysin paikallaan seisomista, joinain päivinä on pienetkin liikehdinnät ärsyttäneet ja taas toisena päivänä poni on saanut vaellella eteen ja taakse narujen antamissa mitoissa ja "pyöritellä" pyllyä puolelta toiselle miten vain. Jos olen alusta asti sallinut näitä asioita, en voi yhtäkkiä vaatia täyttä paikallaoloa.

En tiedä onko tässä kirjoituksessa taas päätä tai häntää :D Tämä on tällaista ajatuksentulvaa, varmaan itsensätoistelua paljonkin.. olisi ihana päästä johonkin kurssille, missä oppisi käsittelemään hevosta eritavalla. Saisi konkreettista tuntumaa siihen, mitä luetut asiat tarkoittavat. Sen lisäksi näiden kahden lapsiriiviön kanssa ollessa ei vain tule ottaneeksi sitä aikaa siihen itseopiskeluun erityisen helposti. Aina kun on hetki aikaa hengähtää, tulee tehtyä jotain muuta, ei muista sitä, että voisi etsiä tietoa. Vielä on pitkä matka, mutta toivottavasti tulen vielä paljon oppimaan ja toivottavasti saisin myös näitä oppeja siirrettyä eteenpäin - jos en nyt ihan pikkupojasta omiin tapoihinsa kangistuneeseen appiukkoon, niin edes omiin lapsiini. Että he näyttäisivät myös käytöksellään sen arvostuksen herkkää, isoa eläintä kohtaan. Uskaltaisivat kulkea vastoin valtavirtaa, olla käyttämättä kuolaimia vain "tavan vuoksi", uskaltaisivat antaa hevosen kavioiden olla sellaiset, kuin ne luonnollisimmaan ovat, kengättömät. Erityisesti toivon tätä uskallusta itseltäni jatkossakin! Etten suhtaudu totuttuihin asioihin itsestäänselvyyksinä, uskallan kokeilla toista tapaa.

Demoniponi ja sen demonikaveri?

Apua, ponini kutistuu!

Koska Nani on parilla edellisellä liikutuksella vaikuttanut jäykältä/epäpuhtaalta, touhuttiin tänään(kin) ihan rauhaksiin. Tarhasta hakiessa poni kulki puhtaasti, hieman vilkuili tallin edessä työskentelevää kaivinkonetta, mutta ei pahemmin. Reenailtiin taas paikallaseisomista ja Nani oli hieno koko harjauksen! Siirryttiin pesupaikalle ja seisoi sielläkin tosi kiltisti paikoillaan kun pesin hännän ja jalat - pidin kuitenkin narun päästä varuuksi kiinni, mutta ihan turhaan.

Lähdettiin lenkille ja otin varuuksi kypärän mukaan, koska Nani kulki puhtaanoloisesti sekä käynnissä että ravissa, sidoin narun ohjiksi ja hyppäsin selkään. Hieman poni mietiskeli ajoittain etenemistä, mutta jatkoi aina eteenpäin istunnalla tai äänellä. Sitten tapahtui jotain kamalaa. Tiellä käveli ihminen. Meidän suuntaan. Järkyttävää, eikö? Sitten se katosi! Eli meni omalle pihalleen.. Siinä vaiheessa poni teki jonkun etupäänkevennyksen ja vaihtoi suuntaa, kevensi uudelleen etupäätä. Jäi kuitenkin paikoilleen. Kun totesin, että takaamme (eli siitä suunnasta, johon oli tarkoitus mennä) tulee vielä peräkkäin kaksi isoa pakua, päätin jalkautua hetkeksi, että poniressukan pasmat saadaan rauhoittumaan..

Talutin Nanin ohi sen pihan, johon tuo järkyttävän pelottava henkilä katosi ja nousin sitten takaisin selkään, kun poni oli jo ihan oma itsensä. Jatkettiin täten köpöttelyä. Sukulantien ylitettyämme ponia taas jännäsi, kun edessä oli toinen ihminen! Tällä oli vielä kaikenlisäksi lauta kädessään, jonka kanssa mittaili ladon seinää. Tällä kertaa jännitys kuitenkin laukesi nopeaan ja päästiin jatkamaan matkaa. Kun vielä päästiin ohi suurimmasta osasta naapuritallin tarhoja, otettiin pätkä munaravia, kun poni oli jo kulkutuulellakin. Ravattiin myös toinen pätkä ja sitten ylitettiin heinäpelto edestakaisin, kun käytiin laittamassa riistakamera toimintaan.

Takaisintullessa tais Namilla kiehahtaa, kun en antanut sen syödä ja hetken jo luulin, että se kuolee :D se rupes polkeen jalkaa, teki epämääräisiä liikkeitä, venytti itseään ja luimi. Ja teki samaa koko pellonylityksen - kielloista huolimatta onnistui myös napsaisemaan muutaman heinänkorren matkalla. Kun pellolta päästiin takaisin hiekkatielle, oli poni vieläkin vähän happamenoloinen, mutta muutoin käytös normalisoitui. Otettiin kuitenkin muutamia pysähtymisiä, peruutuksia ja väistöjä ennenkuin hyppäsin selkään vielä loppupätkäksi hiekkatietä. Yhdessä kohtaa oli kovempi hiekka ja poni ontui sillä kohden toista etujalkaa, mutta taas pehmeälle päästessä kulki normaalisti ja otti vielä pari pientä ravipätkääkin. Tiellä meni monta autoa ohi, eikä poni niistä paljoa virkannut. Isto meni traktorilla ohi kun oltiin peltotiellä ja siinä kohtaa poni otti pari raviaskelta - sitten taas kun tultiin kaivurin ohi, meni poni maistelemaan sitä..

Harjasin tallissa vielä läpi, suihkutin selvitysainetta kohtuullisesti kuivuneseen häntään ja vähän myös harjaan. Hienosti seisoi poni paikallaan taas ilman kiinnisitomisia, fiksu tamma <3 sitten se pääsikin takaisin tarhaan kavereiden tykö.

Edit. Ai niin, se otsikossa mainittu kutistuminen. Namilla menee silojen vatsavyö reiän-pari kireämmälle kuin kesällä! Tosin hoikistuminen tuntui konkreettisemmin selässä nyt kun meni ilman satulaa.. Siellä meinaa tuntui selkäranka.. Kivasti kopahti häpyluuhun parissa äkkipysähdyksessä :D

AgiRöllin paluu

Varmaan parin kk:n tauko agissa (jos ei Äetsän epiksiä lasketa) ja voi että on koiralla intoa! Jännitti tosi paljon, vetääkö koira vain perseilyksi tauon, metsästelyn ja maneesiin siirtymisen vuoksi. Mutta vielä mitä! Meillä oli rata johon kuului hyppyjen lisäksi kepit, pussi, keinu, rengas ja putki. Tein ensin pelkkiä keppejä ja keinua erikseen, kepit eivät ihan jaksaneet kiinnostaa, mutta jotenkin nekin menivät. Keinua Rölli jopa rupesi hieman hiffaamaankin, olin pirun ylpeä!

Kun koetin koko rataa, kiisi Rölli vimmatusti ja teki kyllä mitä pyysin, jouduin kyllä pistään aikalailla töppöstä toisen eteen. Jei! Pari omaa mokaa, mutta koira kyllä keskittyi ja teki mitä pyydettiin, pussi sitä vain vähän jännitti, taisi usko loppua kesken, ettei moinen lopu koskaan. Ihan hirmu hyvillä fiiliksillä tästä jatkoon! Ihana paras Rölli <3

Iltalenkillä

Pääsin eilen tallille vasta kun alkoi hämärtää ja poniressukkakin taisi luulla pääsevänsä iltaheinien pariin hakiessani sen tarhasta.. Otettiin talliinmenomatkalla muutamia pysähtymisiä ja peruuttamisia ja tallissa laitoin ponin naruihin - kummankaan pää ei ois kestäny kunnon seisomisharjoituksia, kun ponin mielessä on vain iltaruuat. Aika mutainenkin poni oli..

Varustin ponin jalkaheijastimilla sekä heijastinrintaremmillä, kärryissä om lisäksi aisoissa ja takana heijastimet. Puin myös itselleni heijastinliivin. Poni oli reippaalla tuulella ja otettiin ensimmäinen hölkkäpätkä jo hiittikselle noustessa. Muutoinkin mentiin pääasiassa ravia tai hölkkää matkalla, mutta kyllä siellä pari käyntipätkääkin oli välissä. Nani reippaili aika hyvänoloista vauhtia - tai sitten pimenevä ympäristö loivat illuusion vauhdista..

Eka jännä tilanne tuli, kun hiittistä lanaamassa ollut traktori tuli meitä vastaan ja sen ja (kohtuusyvän) ojan väliin jäi vain hieman kärryjä leveämpi väylä. Sokaistumisesta tyrmistynyt poni koetti suht rauhassa ensin ehdottaa täyskäännöstä, mutta toisesta kehoituksesta lähti jo ohittamaan traktoria. Aikalailla sain pitää traktorinpuoleisen ohjan kiinni, mutta ojalta vältyttiin! Traktori tuli vielä toisen kerran vastaan loppulenkistä ja silloin oli törmäys lähellä.. Täten laitoin ostoslistalle kypäräheijastimen ja suitsiin heijastimet. Lähinnä otsapantaan ja ohjiin, kun turpahihnaa ei ole.

Mietiskelin myös, pitäiskö seuraavalla kerralla koettaa ajamistakin noilla kuolaimettomilla..? Tallissa totesin, että kyllä se lenkki reippaammin taittui kuin viimeksi, sillä nyt päästiin vajaa 10min nopeammin lenkiltä kotio edelliseen samaan verraten! Ja ilman hikeä! Huomenna ois ponilla vuolupäivä, toivottavasti on kiltti, kun vuolijalla rupeaa jo raskausmaha "painamaan".

Ensimmäiset väistöharjoitukst

Käytiin tänään ponin kanssa 7km lenkillä ratsain. Pinja halusi taluttaa Namin tarhasta sisälle, mutta onneksi ei haitannut, että myös minä pidin narusta kiinni. Sain myös ei-niin-tehokasta harjausapua, kunnes laitettiin Pinnille kypärä päähän ja sai istua lopun harjausajan selässä - hetkeksi myös Senja liittyi seuraan (kuva tosin toissakertaisen ajolenkin jälkeen otettu, kun lapset tahtoivat vielä "ratsastaa").

Sateisessa kelissä lähdettiin matkaan, tarkoituksena tarkistaa yksi uusi mahdollinen kärryttelyreitti. Poni koetti taas napsia kaiken mahdollisen ruuaksi kelpaavan ja pyrki vaeltamaan reunasta reunaan, josta sitten päätin, etten odotakaan väistöharjoitusten aloittamisessa lenkin jälkeiseen aikaan tallipihalle maastakäsin, vaan kokeilin piruuttani, miten homma onnistuisi suoraan selästä. Ja sehän onnistui! Helpommalla poni väisti vasemmalle, mutta pienen yrittämisen jälkeen onnistui myös oikealle. Ihan huisin taitava Nani!

Reitillämme olikin laitettu yksi portti kiinni, mutta selästäkäsin sen pystyy ohittamaan - kärrytellen ei sitten taas tarvitse miettiä ko. reittiä menevänsä. Ajattelin sitten, että mennään Kennelkerhon parkkikselle pyörimään, mutta sinnekään ei päässyt, kun tielle oli syntynyt mittava vesistö ja pelkäsin kumoutuvani uimaan jos olisin päästänyt ponin hyppimään ja liukastelemaan jatkaaksemme matkaa. Mentiin sitten vielä yhtä tietä pätkän matkaa ja siinä testasin myös laukannoston toimivuutta vieraassa maastossa poispäin kotoota kulkiessa - onnistui sekin hienosti ilman kummempaa kannustusta!

Reitti oli tosin paikoitellen aika ilkeä ponin kavioille, kun tiellä oli isolohkareista irtosoraa, joka selkeästi teki ikävää. Takaisinpäin kulkiessa säikäytimme yhden kauriin ja hiitiradalla ponia vähän jännitti käynnissäoleva rekka, jonka kyydissä oli metsätyökone - siitäkin päästiin hyvin ohi hetken mietinnän jälkeen, vaikka ojan ja rekan välissä oli vain naftisti poninmentävä tila. Onneksi ei oltu kärryillä, ei oltais mahduttu..

Harjaamisen jälkeen viskasin ponin kera pienen heinätupon pihalle takaisin. Rohkaisee kyllä ponin kunnon puolesta, että kohtalaisesti ravia ja parit laukkapätkät sisältävä ratsastuslenkki ei nostanut edes hikeä pintaan! Lauantaisella ajolenkillä ponille tuli hieman hiki, mutta päivä oli kyllä lämpimämpi ja Namilla on jo aikamoinen karva! Silloin mentiin myös koko lenkki aika reippaasti ja suurimmalti osalti ravissa.

Agiepikset Sastamalassa

Ajeltiin tänään Pohjanmaalle koko perheen voimin ja pysähdyttiin matkalla viettämään agipäivää sekä verryttelemään niin omia kuin koirienkin koipia. Osallistuttiin molempien koirien kanssa sekä "putkiluokkaan" että perus mölliluokkaan.

Rölli meni putkiluokassa aika kivasti, vaikka kaksi pientä karkkoa tekikin. Mutta pääasiassa kuunteli ja teki innolla. Roosa teki yhden riemukierroksen, mutta kevyen karjahduksen jälkeen rupesi toimiinkin. Päätyi lopulta sijalle 10/24 tms. ja oli viimeinen palkittu koira. Olin kuitenkin molempiin tyytyväinen.

Mölliluokassa Rölli meni alun hienosti, mutta sitten yhden putken jälkeen veti jonkun superkarkon - ja sieltä palattuaan kulki taas loppumatkan oikein hienosti.. Roosa otti kierroksia ja rupesi hyppiin ja komentaan samaisella putkella jonka jälkeen Rölli karkkos. Siitä kun päästiin eteenpäin, meni taas hyvin ja olin äimänä, kun meni puomille ilman nousun kontaktivirhettä. Oma hämmennys kostautui kun jäin jälkeen ja Roosa päätti hypätä alastulossa jo puolestavälistä pois. Noh, siihen nähden että veti kierrokset överiksi, meni hyvin.

Rivakkaa kärryttelyä

Kävin Nanilla ajamassa ja se oli jo tarhasta hakiessa hieman pörheän oloinen.. Lenkillä kuljettiinkin välillä kovin reippaasti, etenkin kun naapuritallilta oli kaksi ravuria lenkillä myös ja ohittelivat useamman kerran meidät. Pari pukkiakin poni pompautti, kun n antanut sen lähteä laukalla ravurien perään. Lenkille tuli pituutta 5,1km ja aikaa tuhraantui jotain 30-40min (kun en ole varma, ottaako Trackeri ajan siitä, kun ohjelman käynnistää, vai oikean liikkeelläoloajan). Huippunopeuskin oli 20km/h, kun ratsain ollaan päästy vain reiluun 18km/h vauhteihin.
Tallille saapuessa kuulin myös, että poni on ollut kokoajan karkuretkillä ja aitaa korjattu useampaan otteeseen. Toivottavasti tuo nyt ymmärtäisi vähän pysyä paikalla, ettei joutuisi karsina-arestiin. Nyt poni pääsi kuitenkin kokeilumielessä taas Tyynen kanssa tarhailemaan, jos pysyisi siellä, ois huippua!